Rohkea rokan syö
Otava 1962
Shills Can’t Cash Chips 1961
”Lihava pankkitili oli aina ollut varmin keino päästä Bertha Coolin suosioon – ja Lamont Hawley edusti rahan mahtia. Hän edusti suurta vakuutusyhtiötä, joka haistoi jotakin mätää eräässä korvausvaatimuksessa: 30 000 dollaria auto-onnettomuudessa muka loukkaantuneesta niskasta.
Pulma oli siinä, että niskan omistaja oli hävinnyt tietymättömiin: kaunis vaaleaverikkö, joka kolarin sattuessa oli ollut niin ymmärtäväinen ja tyyni. Totta puhuen liiankin tyyni, kuin olisi ennenkin ollut sellaisessa mukana.
Donald ei pitänyt tarjotusta jutusta. Minkä vuoksi suuri vakuutusyhtiö turvautui ulkopuolisen etsivätoimiston apuun? Mutta Berthan pienet ahnaat silmät laskivat jo dollareita – ja Donal pani toimeksi. Niin tehokkaasti, että hän sangen pian oli kersantti Sellersin synkeiden epäilysten kohde. Eikä ihmekään, sillä mitä tekemistä sillä ruumiilla oli Donaldin auton tavarasäiliössä?”
Etsivätoimisto (Bertha Cool ja Donald Lam) saa tehtävän vakuutusyhtiöltä tutkia epäilyttävää peräänajoa. Lam hankkiutuu juonessa olevan hempukan suosioon ja pian selviää, että kyseessä on tekaistu kolari, jonka on tarkoitus peittää eräs toinen kolari ja samalla huijata hieman korvauksia.
Sujuva juoni etenee mukavasti, mutta tämä sama on kerrottu jo monissa muissakin amerikkalaisissa dekkareissa ja TV - sarjoissa. Poliisi ei pidä etsivästä ja kohta etsivää syytetään murhasta. Hän pääsee pälkähästä vain ratkaisemalla itse koko jutun. Muuten tämä on aika siedettävä yksityisetsiväjuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti