Poikamiehet pitkästyvät (A.A. Fair)

A.A.Fair
Poikamiehet pitkästyvät
Otava 1962 
Bachelors get lonely 1962

“- Meillä ei enää tule olemaan juttuja, joiden vuoksi joudumme poliisin kanssa tekemisiin, Bertha ilmoitti. - Mistä syystä luulet niin? – Koska tiedän sen. Me palautamme tämän yhtiön takaisin terveelle, turvalliselle, järkevälle pohjalle. Niin oli silloin kun sinä ryntäsit elämääni taipumuksinesi sekaantua toivottomiin juttuihin, leikkiä hippasilla poliisin kanssa ja muuttaa kaikki pienet rutiinijutut suuren tyylin peleiksi. – Noihin aikoihin, jatkoi Bertha hieman kaihoisasti, minä nukuin yöni rauhassa eikä minulla ollut vaivaa verenpaineesta tai vatsahaavasta. – Mutta sinulla oli myös pankkivelkaa, sanoin hänelle. – Samantekevää, hän tokaisi. Minä aion saattaa tämän yhtiön takaisin oikeille jäljille.

Ja Bertha Cool antaa yhtiötoverinsa Donald Lamin hoidettavaksi jutun, joka on vaaraton ja josta maksetaan hyvin. Mutta ennen pitkää Donald kaivaa esiin merkillisiä asioita, ja taas yhtiötoverukset joutuvat hippasille poliisin kanssa. Sitähän näiden riemukkaiden salapoliisiromaanien lukijat odottavatkin!” 

Lamin saama juttu alkaa yritysvakoiluna, mutta pian hän tutkii tirkistelytapausta ja joutuu lopulta pidätetyksi murhasta epäiltynä. Kersantti Sellers puolestaan pidätettiin raa’an käytöksen johdosta ja pääsi vapaalle jalalle kahden tuhannen dollarin takuita vastaan. Lam pääsee juttua tutkiessaan sihteerinsä Elsie Brandin kanssa illalliselle firman rahoilla. Tarinaan liittyy muutama muukin ”söpökuono”, joita Lam auttaa. Niinpä nämä haluavat tarinan lopulla osoittaa hänelle kiitollisuuttaan eri tavoin. Neidiltä nimeltä Maybe tulee tiedonanto jossa sanotaan että toimistonhoitaja on poissa pelistä, mutta hän itse on tavoitettavissa milloin tahansa. Daffidill Lawson puolestaan jätti viestin että hän halusi osoittaa äärimmäisen suurta kiitollisuutta. Toimiston naiset olivat samoilla linjoilla: ”Elsie katseli minua suurin, hämmästynein silmin. – Donald! hän sanoi ja tuli luokseni kuin tuulispää ja kietoi käsivartensa ympärilleni. – Donald, olet ihmeellinen!

Juuri sillä hetkellä Bertha Cool avasi toimiston oven. Hän katseli edessään olevaa näkyä, sanoi: -Paistakaa minut osterina, astui askelen taaksepäin, sulki oven hiljaa ja meni tiehensä. Elsi sanoi hämmästyneenä: No nyt saa minut paistaa osterina!” 

Hauska salapoliisiromaani kulkee tavanomaisia latuja, mutta toimii viihdyttävänä porttina pois arjen harmaudesta.