maanantai 23. heinäkuuta 2018

Perry Mason ja pelokkaat perijät

Erle Stanley Gardner
Perry Mason ja pelokkaat perijät

Gummerus 1970 – Salama 174
The case of the horrified heirs 1964 

“Virginia Baxter – entinen asianajotoimiston sihteeri – pidätetään ja asetetaan syytteeseen huumausaineiden luvattomasta hallussapidosta. Perry Mason osoittaa kuitenkin, että Virginia on lavastettu syylliseksi rikokseen. Syyte hylätään ja Virginia vapautetaan. Sanomalehdetkin ovat kiinnostuneita jutusta ja selostavat sitä mahtavin otsikoin. Mutta apulaispiirisyyttäjä Jerry Caswell on raivoissaan. Hän on vakuuttunut Virginian syyllisyydestä ja on sitä mieltä, että julistettu tuomio on väärä. Joitakin päiviä myöhemmin Virginia pidätetään uudelleen. Tällä kertaa häntä syytetään murhasta.
Yrittäessään pelastaa asiakkaansa Perry Masonkin varomattomuuksissaan sotkeutuu juttuun. Kun oikeudenkäynti Virginia Baxteria vastaan alkaa, Caswell uhkuu intoa. Nyt hänellä mielestään on pitävät todisteet Virginian syyllisyydestä. Masonilla on todella rankka urakka edessään.”

Virginian uskotaan tyrkänneen autollaan rikkaan Lauretta Trentin jyrkänteeltä mereen. Ruumista ei löydy, mutta tämän oletetaan kuolleen. Mason tietää, että tämä on uusi lavastus ja saa selville, että Laurettaa on yritetty myrkyttää jo pariin kertaan. Lisäksi Trentin testamenttijäljennöstä on etsitty epätoivoisesti ja siihen näyttää liittyvän epäselvyyksiä. Perilliset esittävät kuitenkin virallisen näköisen testamentin, joka on tietysti heidän edukseen. Masonin käyttämä etsivä Paul Drake jäljittää poliisille vihjeitä antaneen hepun, joka painostuksen alla kertoo asioiden oikean laidan. 

Tarina etenee näppärästi, mutta toistaa kaikki Mason -tarinoiden vakioelementit. Jos tätä toistoa jaksaa sietää, on luvassa keskitasoa parempi Perry Mason –seikkailu.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1970: ”Rikkaan vanhan naisen testamenttiin ja sen väärennykseen solmiutuva monimutkainen rikos tarina, jossa asianajaja Perry Mason tietysti jälleen pelastaa syylliseksi epäillyn, mutta viattoman asiakkaansa. Osittain luistavaa, osittain tyhjäkäyntistä tekstiä, joka ei mielestäni kuulu tekijänsä valioihin.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti